Kun puhutaan nukkekodeista, ensimmäiseksi mieleen tulevat ne alle puolimetriset kaksikerroksiset talot, joita moni tyttö toivoo lahjaksi jossakin vaiheessa lapsuuttaan.
Arja Mörskyn kotoa Julkujärveltä löytyy kolmikerroksinen nukketalo, jonka harjakatto kurkottaa kohti olohuoneen laipiota.
Toinen kaksikerroksinen ja terassilla varustettu on melkein naisen korkuinen rakennelma.

Nukkekotien ja niiden sisältöjen valmistuminen on monen vuoden tulos.
– Ensin tulivat huonekalut, joiden nikkaroimisen aloitin Kankaanpään opistossa, josta valmistuin askarruttajaksi vuonna 1990, Arja Mörsky selvittää.
Eikä aikaakaan, kun tuolit, pöydät ja muut sisustuksen elementit sekä nimetyt nuket vaativat seinät ympärilleen.
– Puusepäksi opiskellut poikani Vesa Mörsky rakensi kaksi nukkekotia vuosien 1992–1993 aikana. Minä esitin toiveita ja hän toteutti ne, Anja Mörsky selostaa työnjakoa.
Kuten ihmisten kodin, myös nukkekodin sisustus muuttuu ja kehittyy vuosien varrella.
– Esimerkiksi pienemmän talon terassille on puhjennut uusia ruusuja leudon talven merkkinä, Mörsky mainitsee.
Martan ja Vilhon kodissa vietetään Sanni-vauvan ristiäisiä.
– Martta on innokas leipoja, Mörsky kertoo ja näyttää styroksista taiteiltua täytekakkua.
Eläkeläispariskunnan alakerrassa asuvat talon huovuteut lehmät Onni ja Omena. Samasta kerroksesta löytyvät myös sauna ja kotitonttu sekä kana.
Yläkerran terassin pyykkinarulle on ripustettu vauvan vaatteita kuivumaan.
Isomman talon olohuone on Oskarin ja Iidan valtakuntaa. He ovat saaneet mallinsa Mörskyn isovanhemmista.

Poikkitaiteellisia
kädentaidon kursseja

Arja Mörsky kertoo, että hän on lapsesta asti kokenut suurta vetovoimaa kaikkeen käsillä tekemiseen.
– Virkkasin lampaille ketjusilmukkakaulanauhoja jo muutaman vuoden ikäisenä, hän kertaa.
– Isäni teki tiiliä 1950-luvulla.Muistan vieläkin käsissäni sen ihanan sinertävän, koneessa tasaiseksi vaivatun saven tunnun. Muotoilin siitä ympäristön kivien päällystät täyteen erilaisia ihmis- ja eläinhahmoja.
Kädentaitaja on tehnyt elämäntyönsä muun muassa keittäjänä laitoskeittiössä ja hoitajana päiväkodissa.
– Siinä sivussa kävin lukuisia kädentaidon- ja poikkitaiteellisia kursseja Ylöjärven työväenopistossa. Olin oikea opintotarjonnan suurkuluttaja, hän hymyilee.
– Lisäksi opiskelin Tampereella Hely Liinamaan posliininmaalauskoulussa kuutisen vuotta.
Monipuolisen harrastajan kodin joka kolkka on sisustettu omin käsin tehdyillä tekstiileillä, lasitöillä ja astioilla.
– Olen ollut aina puuhakas ihminen. Käsillä tekeminen on antanut minulle lukemattomia onnistumisen elämyksiä, Mörsky iloitsee.

Vapaaehtoinen
saattohoitaja

Käsityöt ovat nostaneet Arja Mörskyn arjen vaikeuksien yläpuolelle myös niinä kahtena kertana, kun hän sairasti rintasyöpää.
– Toisella kerralla sain solumyrkkyjä, jotka olivat kova juttu kropalleni. Minulla oli aina tiistaisin hoidon jälkeen todella huono olo. Vartaloni oli kuin tulessa. Tunsin pistelevää kipua kehossani, hän muistelee.
– Lauantaisin raahauduin työhuoneeseeni tekemään tonttuja. Loihdin niiden päät askartelumassasta ja vartalot kankaista. Siinä vaiheessa viikkoa tunsin, että elämä voittaa. Sain askareistani voimia jatkaa eteenpäin elämässäni.
Nainen parantui ja ryhtyi tukemaan toisia syöpään sairastuneita vapaaehtoisena saattohoitajana Pirkanmaan Hoitokodissa Tampereella.
– Tunsin, että olen valmis kulkemaan ihmisen rinnalla viimeisen matkan ja lohduttamaan, koska olin itse sinut syövän kanssa, hän sanoo.
– Olen sitä mieltä, että jokaisen elämä kestää sen ajan, joka on hänen kohtalonsa kirjoihin merkitty, Mörsky pohtii.
Pian rouvan nukkekotitaidetta voi ihailla Pirkanmaan Hoitokodissa avautuvassa näyttelyssä.
– Haluan luoda nukkekodeillani iloa hoitokodin asukkaille, henkilökunnalle ja omaisille sekä muille kävijöille, Mörsky luonnehtii.
– Toivon, että nukkekodit antavat elämyksiä ja mahdollisuuden saada hetkeksi ajatuksensa irti vaikeasta sairaudesta.